Terveiset Meksikosta, oon nyt ollu pari päivää täällä mun perheessä Pachucassa ja on nyt aika keroo vähä aiemmista päivistä, joten palataampas viikko ajassa taaksepäin :)

Viime lauantaina tosiaan oli viimenen päivä Kauhajoella ja lähdettiinki äitin, Ellan, Sannan, Helmin ja Tiian kans kohti Tamperetta ja sieltä Helsinkiin. Oltiin hotellis yötä ja sitä ennen moikkaamas Reettaa, Viliä ja Tuomasta Tampereella. Sunnuntai aamuna aikasin lähettiin sitte lentokentälle ja hyvästelin siinä samalla kaverit ja äidin ja pikkusiskoni. Olin surullinen mutta samalla toooosi onnellinen ja innoissani lähössä!

Matkat meni suht nopeesti, baikka 12 tunnun lento Frankfurtista Mexico Cityyn oli vähä puuduttava, mutta meni ehkä kuitenkin nopeempaa kuin ajattelin. Perillä kaikki oli tosi väsyneitä ja puolentunnin bussimatkan jälkeen suurinosa meistä oli heti valmis nukkumaan mutta osa sitte lähti kuitenki vielä hakemaan hotellin läheltä jotain pientä syötävää :)

Meksikoa sit kierreltiin seuraavat kaks päivää ja heti parin päivän perusteella voi olla sitä mieltä, että meksikolaiset ihmiset on kyllä ihania :D Paljon sosiaalisempia ja iloisempia!

Nyt oon siis täälä mun perheessä ja perhe on kyllä tosi ihana ja ehkä parempaa en vois toivookkaa! Siskot on ihania ja auttaa mua kyllä kaikes, sekä opettaa espanjaa minkä kerkee :) Vanhemmatki on ihania ja auttaa kans kaikes, mut ei oikeen pystytä kommunikoimaan kunnolla vielä :D mut niinku nää hokee mulle koko ajan että ''baby steps, baby steps'' ehkä tää tästä!

Tosiaan sitte sain jonku ihmeen taudin täältä ja kärsin pahempaakin pahemmasta vatsataudista, joka ilmestyi heti ekana iltana täälä ja edelleen ku aamulla ei olo yhtään helpottunut, lähettiin lääkäriin. Sain muutamat lääkkeet ja olo kyllä parani kerta heitolla ja enää ei oikeestaan oo mikää (: Ainoastaan se , että jotkut ruuat ei ehkä menisi vielä alas mutta pikku hiljaa sekin taas :-D

Tänään ollsaan shoppailtu mulle kenkiä ja shortseja, puhelinliittymää ja sen sellaista. Koko päivä oikeastaan mennyt kaupoilla. Nyt olis aikaa nukkua pari tuntia, sillä 12 lähetään tididididiii rannalle lomaileen!! Edessä siis 11 tunnin automatka.Mutta ehkä se on kuitenkin sen arvoista :)

Palaillaan siis lomamatkan jälkeen.  

Nää kaikki kuvat tulee nyt tänne loppuun koska oon niin väsyny etten jaksa alkaa järjestelemään näitä enää haha :D aion nyt mennä hetkeks nukkumaan, buenas noches :*

Katso ja opi ; Pohjoismaat tunnetaan hyvin täälä päin maailmaa ;) 

<3 Emmi

Hola !

Täällä taas pitkän hiljaisuuden jälkeen !

Nyt on kyllä niin paljo kerrottavaa teille, että ette arvaakkaan :D
Mun perhe otti muhun yhteyttä ja noin viikko sitä ennen olin saanut tiedon mun tulevasta kotikaupungista, joka on siis Pachuca. Pachuca on Mexico Citystä koilliseen päin 90 kilometriä. Sielä on asukkaita noin 500 000 eli siis pieni muutos tähän suurempaakin suurempaan Kauhajokeen.

Tosiaan sain sit kuulla yks yö mun perheestä, kun mun host sister laittoi mulle viestiä sähköpostissa, ja kertoi, että he ovat mun eka perhe sielä. Siitä lähtien oon jutellut hänen kans joka päivä ja innolla ootan et pian nähään ihan oikeesti. Kuitenki tää tyttö, jonka nimi on muuten Valeria lähtee ite vaihtoon Brasiliaan, mut ehditään silti olla pari viikkoa yhes:) Mulla tulee olemaan myös isosisko, koska perheeseen kuuluu myös 21 vuotias Gabriela. Sain häneltä viestiä muutama päivä sitten facebookissa ja ekaks tuli viesti 'Hello my little sister' Toi oli niin ihana kuulla, koska oon aina ollu ite isosisko:D
Sit tietenki vanhemmat, joista isä on lakimies ja äiti ihan vaan kotona. Varsinkin toi äiti vaikuttaa älyttömän ihanalta ja ollaanki jo juteltu jonkin verran. Tää perhe vaikuttaa tosi ihanalta ja on kiva kuulla että mua odotetaan sielä jo kovasti :-)

Rotarybleiseri ilmestyi postiin viimeviikolla ja mä tykkään siitä tosi paljon. En jaksa odottaa että saan se päällä seisoa lentokentällä yhessä muiden vaihtareiden kans.

Pinssitki oon nyt saanu valmiiksi ja niistä tuli mun mielestä tosi kivoja. Osa on vaan tulostettu netistä ja laminoitu, mutta suurin osa on kuitenkin tehty sillai, että tulostin tuollaselle paperille kuvia ja leikkasin. Sitten kuvat laitetaan uuniin muutamaks minuutiks ja ne kovettuu. En tosiaan osaa selittä mutta kuvia tossa alempana. Jos jotain kiinnostaa enemmän niin laita kommenttia niin saan hommattua ton paperin oikeen nimen ja tarkempia vinkkejä :) Pinssejä on yhteensä n. 200.

Käyntikortit on kans valmiina, mutta en oo vielä saanu otettua kuvaa. Niistä siis sitten enemmän seuraava postaukses.

Just nyt tätä kirjoittaes oon lähös Helsingistä kotiin ja oon kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen onnellinen viisumin omistaja. Jos jokin voi mennä pieleen viisumia hakiessa, niin mulla todellaki meni.
Sain viestiä maanantaina, että mun alkuperäiset paperit Meksikosta on lähtenyt liian myöhään ja on todella epätodennäköistä että paperit ehtis ajoissa Suomeen. No asiahan on sillä tavalla, että viisumia ei voi saada, jos ei ole antaa alkuperäisiä papereita. Soiteltiin sitten Meksikon Suurlähetystyöhön, että jos millään vois onnistua saamaan viisumin silti. Vastaus oli, että ehdottomasti ei. No mun ja kahden muun vaiharin lähtöpäivä siirtyi sitten ja seuraava lento missä oli tilaa löyty niinki kaukaa kun 16.8

Kun kuulin ton, niin en tienny mitä oikein ois pitäny ajatella. Olin pettynyt, vihanen, surulinen ja samalla mietin että mitä mä enää teen Suomessa sen kuukauden, kun kaikki on jo valmista lähtöön.
No sitte eilen eli tiistaina yhtäkkiä sainkin tiedon ensin facebookiin meidän lähtevien Meksikovaihtareiden ryhmään, että meille kolmelle myönnetäänkin passit ilman papereita. Olin kaupassa kun luin tän tiedon. Onneksi Tiia oli mun kans koska yksin olisin luulatavsti räjähtyny. :-D

Elikkä tässä sitä nyt ollaan. Passi ja viisumi kourassa, läksiäiset vietettynä, pinssit tehtynä, tuliaset hommattuna, käyntikortit teetettynä, pakkaaminen aloitettu ja minä niin onnellisena sunnuntai aamua odotellessa. Näyttäis siltä että kaikki alkaa olla valmista lähtöä varten! #4dias

Nyt voin jo sanoa että kyllä, kyllä mua jännittää !

Emmi

27 päivää lähtöön !!

Ei täs vaihees voi kuin todeta sen, että aika menee älyttömön nopeasti eteenpäin ja lähtöön ei ole kuin 27 päivää, eli alle kuukausi! Viime viikot on menny töissä ja viikonloput kavereiden kanssa. Saatte nyt pelkästään kuvia, sillä viime postauksesta on niin kauan aikaa, että on turha alkaa kirjoitteleen menneistä päivistä mitään sen kummempia :)

PÄÄTTÄRIT

Mun yks tähän asti elämän hirveimmistä päivistä. Immi ja Kreetta lähti Amerikkaan ja näin mun parasta kaveria siis viimestä kertaa YLI VUOTEEN. Sitä ikun määrää ... No kyllähän mä tiesin että nää hyvästit tulee olemaan vaikeita, mutta nää täytyy kestää, ja kyllähän me vielä nähään!

Kuitenki koulusta kun pääsin, käytiin yksissä ylioppilasjuhlissa. Illalla sitten juhlittii mukavasti koulujen loppumista isolla porukalla mökillä :)

KOUVOLA

Olin tossa pari viikkoa sitte Kouvolas Violan kans kaks yötä Jennan luona. Nää molemmat tytöt on vaihtareita myös. Viola lähössä Brasiliaan ja Jenna Jenkkeihin. Kumpaakaa tytöistä en tuntenut kunnolla ennen tätä viikonloppua, mutta heti ekana päivänä tuntui, kuin oltais oltu hyviä kavereita koko elämän ajan! Perjantaina myös Anni ja Emmi tuli Kouvolaan, mutta lähti kotiin sitte samana iltana. Lauataina lähettiin Jennan ja Violan kans Helsinkiin koko päiväksi. Mulla oli ihan älyttömän hauska viikonloppu ja oisin mielelläni viettäy enemmänki aikaa näide tytsyjen kans kun vaan pari päivää !

JUHANNUS

Juhanus meni kivasti tyttöjen kans mökkeilemällä perjantaista sunnutaihin. Perjantaina ei tehty mitää se kummempaa vaan ilta meni saunoessa ja syödes, mutta lauantaina tonne mökille sit tuli porukkaa enemmän ja juhlistettiin vähä enemmän sitte Juhannusta.

Nyt pitää mennä nukkumaan, hyvää yötä !

hmmm

Mun oli ihan pakko tulla teille avutumaan tänne, oikeestaan ilman mitää suurempaa syytä.
Lähtöön jäljellä 100 päivää ? Ei, ei  sata vaan 70, miten tää voi olla edes mahdollista. Just äsken se oli vielä 150 ?
Tää aika menee ihan huimaa vauhtia ja toisaalta mua pelottaa tällä hetkellä yhtä paljon kuin olen asiasta innoissanikin.
 Tuntuu, etten millään ehdi tehdä asioita ajoissa valmiiksi, ja ekaa kertaa mun elämän aikana stressaan jostain ihan oikeasti ...
 Mulla tuntuu olevan asiat täälä niin hyvin, että lähteminen jo niinkin pian tuntuu haikealta. Juuri tätäkin tekstiä kirjoittaessa juttelen mun parhaan kaverin kanssa ja itken, koska mulla tulee olemaan niin kova ikävä mun tytsyä ): Koulun loppuunkin on jäljellä viikonloput mukaan lukien 19. Sekin tuntuu käsittämättömältä, koska just vasta lukio alkas ja olin ihan hukas uuden koulun kanssa ja nyt vietän viimeisiä päiviä vuoteen siinä rakennuksessa.

Vaihtareiden elämänhän sanotaankin olevan kuin vuoristorataa. Tunteet saatta heitellä niin onnellisesta niin epätoivoiseki päivin ja jopa tuntien sisällä. Vaikka mun vaihtovuosi ei edes ole vielä alkanut, oon kokenut tätä jo täälä Suomessa.
 Tarkasta sähköpostia tunnin välein ja odottelen malttamattomana sijoitustietoja, en varmaan ikinä ole odottanut mitään näin kovasti kuin sitä tietoa, missä tulen ensivuoteni viettämään, kai se on ihan ymmärrettävää :D Samaan aikaan saatan miettiä miks oon lähdössä, mullahan on täälä maailman parhaat kaverit ja muutenkin asiat rullaa hyvään malliin joka osalta ! Sitten taas samalla ajattelen kuinka mun elämän upein vuosi on tulossa ja mietin tunnetta kun astun lentokoneeseen muiden ihanien meksikovaihtareiden kanssa ja en pysty olla hymyilemättä ajatukselle, niin onnellinen mä tästä oon <3
  Nyt jos pystyisin, pysäyttäisin ajan hetkeksi, että voisin elää täälä mun elämää ennen lähtöä mutta tiedostaen samalla mun vaihtovuoden lähestyvän.

Enkä tarkoita ollenkaan, että katuisin tai en olisikaan innoissani vaan päinvastoin! Jännää on vain se, että tässä vaiheessa kun lähtöön on päiviä vielä useampi kymmenen, tunteet heittelevät jo laidasta laitaan ja en pysty olemaan juuri hetkeäkään ilman ajatusta Meksikosta ja siitä kuinka pian elän niin erilaista, tällä hetkellä vielä todellakin ihan tuntematonta elämää maailman toisella puolella, hullua!
Ja toisaala, tämä sama vanha odottaa mua täällä edelleen kun tulen takaisin, joten eihän "hätä oo tämän näköinen" haha!

Tän postauksen ideasta ei mulla itellänikään ole mitään tietoa, halusin vain saada ajatuksiani selviteltyä ennen kun yritän päästä nukkumaan. Kirjoittaminen auttaa aina!
 Ja nyt, hyvä yötä :*  Emmi