Who are you ?

Mä en ookkaa kertonu teille vielä itestäni oikeestaan mitää. Aattelin tehdä teille nyt siitä syystä postauksen itsestäni ja kertoa teille jotain minusta, että voisitte tietää minkälainen tyttö teille täällä ruudun takana kirjoittelee. :) 

      Yleistä

• Synnyin siis 11.2.1997 
• Mun koko nimi on Emmi Maria Latva-Panula
• Oon asunu koko elämäni ajan Kauhajoella.
• Mun perheeseen kuuluu pikkusisko, pikkuveli, iskä ja äiti, jotka siis ovat eronneet.

       Ennen kouluikää

• Asuin Filppulankylässä ja muistan viettäneeni paljon aikaa sukulaisteni kanssa. Soitin haitaria ja harrastin balettia :D
• Tältä ajalta muista tosipaljon vaan kaikkia reissuja esimerkiksi Puuhamaahan, Hilariushiiren taloon, Prinsessa Ruusun linnaan, Tropiclandiaan ja muihin. Menossa oli AINA mukana meidän tuttavaperhe, johon kuulu vanhempien lisäksi kaksi lasta Sanna, joka on mun ikäinen ja Teemu kaks vuotta vanhempi poika. Tää oli aiva ihanaa aikaa. Tuskin oli viikko kun ei tehty yhdessä jotain. Ne kaikki kotivideot, jotka ovat edelleen tallessa ovat täynnä ihania lomareissuja, milloin minnekkin päin maailmaa. Reissu Teneriffalle oli varmasti parhain <3 Mua alkaa ihan itkettään, kun mietin tuota aikaa...):

Sanna ja mä 6 wee, Teneriffa

        Ala-aste

• Kävin 1-6 luokat Kokon koulussa, joka oli siis pieni noin 60 oppilaan kyläkoulu. Oon niin onnellinen, että sain käydä ala-asteeni sielä loppuun, sillä ne kuusi vuotta ovat olleet varmasti elämäni parhaat vuodet.
• Oon ollu aina tosi urheilullinen. Harrastin pienempänä telinevoimistelua, balettia, uintia sekä kävin muutamis yleisurheiluharkoissa ja joka kesä pesiskoulussa.
• Kuitenkin ykkösluokalla aloitin pesäpallon harrastuksena ja siitä lähtien se laji on ollu mun sydämmes. Joskus varmaan kolmosluokalla ollessani aloitin myös lentopallon, jota pelaan edelleen!
• Urheiluharrastuksien lisäksi minulla on ollut muitakin harrastuksia. Kävin enkkukerhossa, luin ja kirjoittelin omia tarinoita. Meillä oli myös oma bändi, Katupandat haha :*
• Luonteeltani olen ollut ehkä vähän ujo. Oon ollut tosi kilti enkä oikeestaan koskaa uskaltanut tehdä mitään pahaa.
• Ala-aste aikana olin melkeimpä täyden kympin oppilas. 
• Paras kaverini oli Tiina, joka oli mua vuoden vanhempi ja eri koulus kun minä, mutta silti oltiin tosi paljon yhdessä. Ne joka vuotiset Vuokatin tai Rukan reissut ja meidän salainen ystävyysnauha ovat ikusesti mun mielessä <3

Korisfani forever !

        Yläaste

• Kun menin seiskalle, pääsin Sannan kans samaan luokkaan ! Se oli tosi outoa. Oikeestaan kaikki lähti varmaan siitä, kun pyysin mun 12-vuotis(?) synttäreille mun kavereita ja yks kutsu oli vielä ilman vastaanottajaa. Mietin kenelle sen antaisin ja äiti ehdotti, että laita se Sannalle. Olin vähän että no emmä ny tiedä, kun ei olla oltu tekemisin viiteen vuoteen. Kuitenkin Sanna siis mun synttäreille tuli ja kesäloman aikana ystävystyttiinkin tosi nopeesti uudelleen. Ei taidettu olla päivääkään erossa :D
• Mun seiska luokka alkoi tosi hyvin. Mun keskiarvo oli yli ysin vielä seiskan kevättodistuksessakin. 
• Musta ja Sannasta tuli niin hyvät ystävät, että en voi kuvitellakaan väitä vuosia ilman häntä. Oltiin koko ajan yhdessä ja päiväkin erossa niin oli jo pakko soittaa, että mitä sulle kuuluu. Meidän perheetkin alkasi taas olla yhdessä ja taas teimme yhteisiä reissuja ulkomaille sekä Lappiin.
• 8-9 luokat eivät menneet enää ihan niin hyvin kuin seiska, mutta keskiarvo on aina kuitenkin ollut 8,5 paremmalla puolella. 
• Tänä aikana pääsin myös ripille, ja ripari oli I H A N I N <3
• Yläaste oli ihanaa aikaa, meidän luoka oli paras ja yhteishenki hyvä. Ei ollut juurikaan päiviä, ettei kouluun olisi huvittanut mennä. 
• Ysin aikana mietin, mitä teen peruskoulun päätttyä. Olin viikon mittaisella pesiksen lajileirillä Imatralla ja sieltä kaikki sai alkunsa. Vietin yhden mun ihanimmista viikoista, ihanien ihmisten kanssa, jotka olivat samanlaisia, kuin minä. Tavoitteet pesäpallon suhteen korkealla ja motivaatio huipussaan. 
• Suunitelmani oli siis muuttaa Lappeenrantaan opiskelemaan ja pelaamaan pesäpalloa. Joukkueessa olisi ollut paikka minulle ja kävinkin sielä jo tutustumassa joukkueseen sekä kouluun. Etsimme myös asuntoa.
• Pitkän pohdinnan jälkeen päätin kuitenkin hakea Kauhajoen Lukioon.

niin ihana ysibee ;*

osa ripariporukkasta :)

koulutyttö !

        Nyt

• Tässä sitä nyt ollaan, mun eka vuosi lukiossa reippaasti yli puolen välin.
• Vanhempani erosivat kesän aikana ja pari muuta asiaa vielä päälle. Olin parin kuukauden ajan huonossa kunnossa enkä oikein pystynyt edes hymyilemään.
• Mulla lukio on mennyt ihan hyvin. Muutama aine jotka tökkii vähän, mutta ei vielä yhtään nelosta ja kymppejäkin on tullut pari!
• Ihana, rentouttava loma Sannan perheen kanssa Kreikas syksyllä.
• On ollut ihanaa, kun mun parhaat kaverit on mun kanssa samalla luokalla. Toisaalta siitä johtuen meidän tyttöporukalla on ollut muutamat vähä isommatkin riidat, mutta niistäkin on hienosti selvitty !
• Pelaan edelleen lentopalloa, mutta pesiksestä en tänä vuonna. Kerron siitä myöhemmin lisää.
• Nyt mun elämä pyörii oikeestaan hyvin pitkälti tulevan vaihdon ympärillä. Väkisinkin ajattelee useita asioita, "kuinka asiat ovat eritavalla Meksikossa" ja "kun en ensivuonna olekkaan täällä"
• Nyt kuitenkin asiat hyvin. Mulla on maailman ihanimmat ihmiset mun ympärillä ja oon onnellinen <3

ihanin <3

Nyt kerron vielä lisää mun harrastuksesta, joka on kuitenkin mulle enemmän kuin harrastus; elämäntapa!

Tästä aiheesta mä voisin kirjoittaa ihan omankin postauksen. Mutta koska tää vaihtariblogi on, ajattelin yrittää nyt lyhyesti sisällyttää tähän samaan kaiken oleellisimman.

Aloitin pelaamaan siis kun olin 7-vuotias. Kaikki lähti varmaankin, kun kävin kesällä pesiskoulussa. Myös mun sukulaisista muutama pelasi pesistä, joten aloittamiseen oli parikin syytä.

Pienenpänä pelasin minua monta vuotta vanhempien kanssa, kun oman ikäisilleni ei ollut joukkueta. Kuitenkin myöhemmin saimme kasaan oman joukkueen. 

Olen kulkenut monilla eri harjoitusleireillä Kuortaneella sekä Imatralla ja olen panostanut pesäpalloon täysillä.

Ihan ekalla leirillä Ylistarossa, muistan, kun pääsin pelaamaan Etelä-Pohjaan (sama kuin itä-länsi, mutta junnuilla) Meidän joukkue voitti tekniikkakisat ja pärjäsimme muutenkin hyvin. 

Joukkueemme ei ole ikinä ollut huono, muttei paraskaan. Olemme tehneet valtavasti töitä ja saavuttaneet paljon. En oikeastaan ole varma, mistä lähtien olen pitänyt pesäpalloa niin isona juttuna, että haluan työni liittyvän siihen. Jossain vaiheessa unelmakseni tuli päästä pelaamaan Superpesistä ja se on ollut tavoitteeni. Olen päässyt pelaamaan Itä-Länteen muutaman kerran ja hienon kokemus on ollut viime vuoden leiri Turussa, jossa minut valittiin Lännen jokkueeseen.

Kauhajoen lisäksi olen pelannut Seinäjoella, Ilmajoella. Suurimpia saavutuksia ovat olleet D-tytöissä piirinmestaruus kulta, sekä valtakunnallisen leirin pelisarjan hopea, sekä SMJ:n kanssa pelisarjan pronssi. 

Ehkä viisi vuotta sitten pääsin pelaamaan naisten joukkueeseen ja sielä pelasimme maakuntasarjaa, nousimme kuitenkin suomensarjaan ja treenasimme noin 5 kertaa viikossa. Kuitenkin kautemme eivät menneet parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi kausi meni oikeastaan keuhkokuumetta sairastaessa ja kun siitä selvisin, sattui onnettomuus kentällä ja taas ulkona peleistä ja treeneistä. Se oli paha paikka mulle.

Viimme kauden jälkeen tapahtui kuitenkin jotain, mitä en ikinä olisi uskonut. Pesäpallo ei kiinnostanut enää juurikaan ja ajatus treeneihin lähdöstä tuntui kaukaiselta. Emme saaneet edes kunnon joukkuetta Kauhajoelle ja tiesinkin, että pelaamaan pitäisi lähteä mualle. Sain kuitenkin motivaationi takaisin, kun minua pyydettiin pelaamaan Seinäjoelle. Lähdin mukaan, mutta nyt kuitenkin vaihtoon lähtemisen vuoksi, jouduin jättämään pesäpallon. En siis pelaa tänä vuonna, enkä ensivuonnakaan.

Voitte kuitenkin kuvitella miten tyhjää elämäni on nyt, kun haroituksia ei olekaan viittä kertaa viikossa, eikä ole punttiohjelmaa, jonka mukaan käyn salilla. Ei ole sitä ihanaa joukkuetta, kenelle voin kertoa ihan kaiken. Ei niitä ihania perjantai-iltoja kun kaverit viettämäs iltaa ja itse joudut jäämään pois pesäpalloharjoitusten vuoksi. Ei enää niitä piikkareiden piikkien ja mailateippien vaihtoa. Kesälläkin tule olemaan nyt aikaa kesätöille ja kavereille.Mitä teen kaikki illat, kun ei tarvikkaan mennä treeneihin. Isoimpana juttuna se, että ei enää sitä tunnetta, kun pelaat hyvää joukkuetta vastaan ja tiedät että lyömään tulee kova lyöjä, syötät niin korkean syötön, ettet uskonut itsekään saavasi niin korkeaa. Syöttö kolahta lautaan ja lyöjä lyö hutin. Otat pallon ehkä vähän ylimielisestikin käteesi ja tuuletat. Tää kaikki on siis mun osala ainaki pariksi vuodeksi ohi. Tän ajatteleminen tekee olon todella todella todella tyhjäksi. 

Kukaan ei tiedä millainen ihminen olen vaihtovuoden jälkeen ja mitä haluan tehdä esimerkiksi pesäpallon suhteen. Aika näyttää. Kuitenkin toimin vielä tälläkin hetkellä E-poikien valmentajana sekä olen ensi kesän vielä viheltämässä pelejä, kunnes minua kutsuu Meksiko ! 

SMJ pelisarjan pronssi !!

IK C-tytöt 2013

Itä-Lännen jälkeen ja murut :*

Love, Emmi

10 syytä miksi lähteä vaihtoon

Miksi ihmiset oikeastaan edes lähtevät vaihtoon ?

Miksi joku haluaa jättää perheensä ja kaverinsa vuodeksi ?

Kuka haluaa jättää koulun vuodeksi ja valmistua vuoden myöhemmin kuin muut saman ikäiset ?

Miksi kuluttaa niin paljon rahaa viettääkseen vuoden ulkomailla ?

Mielestäni listaa tästä aiheesta voisi jatkaa loputtomiin, mutta päätin nyt listata 10 asiaa,

 jotka ovat minulle ne tärkeimmät syyt..

1. Rakastan matkustamista ja haluan nähdä maailmaa. Haluan tietää millaista on elää tavallista nuoren elämää toisella puolella maailmaa aivan erilaisessa kulttuurissa, kuin mihin täällä Suomessa on tottunut.

2. Kielien oppiminen. Eipä siihen ole oikeastaan lisättävää. Kukapa ei haluaisi osata puhua mahdollisimman montaa kieltä sujuvasti, meidän niin paljon maailmalla käytettävän suomen kielen lisäksi.

3. Itsenäistyminen. Se, että asut vuoden ilman vanhempiasi on iso juttu. Vaikka vaihto-oppilaalla on toki hostperhe vaihtovuoden aikana, joudut varmasti tekemään omia päätöksiä ja huolehtimaan itsestäsi enemmän itse ja eritavalla.

4. Henkinen kasvu. Tää on vähä vaikee selittää mut mä aattelen, että vaikka vaihtovuosi on kokonaisuudessaan mahtava kokemus se ei ole kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Huonoja hetkiä tulee varmasti ja hassua onkin, että odotan niitä paljon. Se kun pääsee yli vaikeista ajoista on varmasti se mikä kasvatta eniten.
...hahaha varmasti tapahtuu myös fyysistä kasvua, mutta sitä en niinkään odota :D vaihtarikilot, täältä tullaan !

5. Kavereita toiselta puolelta maailmaa. Tämä on mielestäni siistiä, että kun palaat takaisin Suomeen, on sinulla niin sanotusti toinen koti, perhe ja ystävät minne voi aina mennä uudelleen.
Myös muut vaihtarikaverit, joita olen jo tässä vaiheessa saanut, ovat ihan mahtavia <3

6. Arvostus ! Se, että asiat ovat erilailla muissa maissa, saa varmasti arvostamaan koti-Suomea hurjasti. Asiat eivät täällä ole ehkä paremmin eikä huonommin, ne ovat vaan eritavalla. Täällä itsestäänselvät ja tylsät asiat ovat luultavasti toisella puolella maapalloa vain haave, sekä toisinpäin. Pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä on!!

7. Mä en yhtään tykkää talvesta ! Ainoa asia on lumilautailu, ja sekin on vähentynyt niin paljon, että sitä tuskin osaan vuoden aikana ikävöidä. Pelkkä ajatus elämisestä vuoden Meksikossa, jossa talvikin on lämpöisempi kuin kesä täällä Suomessa, vetää hymyn korviin asti.

8. Vaihtovuodesta, ei varmasti ole haittaa, kun haen tulevaisuudessa töitä. Olen haaveillut myös tekeväni työtä ulkomailla ja vaihtovuodesta ei tuskin ole haittaa tässä asiassa !

9. Erilaisuus. Se että melkein kaikki on erilaista on asia, mitä odotan.
Koulu, ilmasto, ruoka, kaupat, luonto, harrastukset, talot, ihmiset ja kaikki. En vaan malta odottaa, että voin tehdä teille postausta asioista, jotka ovat erilailla siellä kuin täällä :D haha

10. En tiä voiko tätä oikeestaan miksikään syyksi laskea, sillä tää ei oikeestaan sitä ole. Tämä on vaan vahvistanut mun haluja lähteä. Oon kyllästynyt elämään täällä Suomessa ja sama arki joka rullaa samanlaisena päivästä toiseen. On myös tilanteita, kun ajattelee että "voi hyväluoja onneksi pääsen täältä vuodeksi pois" Enkä sano, ettenkö olisi onnellinen täällä, vaan vuosi pois täältä tekee varmasti enemmän kuin hyvää.

Tälläistä tälläkertaa.
Huonoista puolista sen verran, että niistä en ala postausta tekemään sillä niitä ei ole kuin kaksi:
Joudun jättämään mun rakkaan perheen, sukulaiset kaverit ja ystävät vuodeksi..
Toinen huono puoli on se, että sieltä täytyy sit vuoden jälkeen lähteä pois... ;)

Mulla on ainakin viisi kesken olevaa tekstiä tuola luonnoksis. Oon ollut vaan laiska enkä ole saanut niitä ihan valmiiksi asti. Nyt otan itteeni niskasta kiinni ja julkaisen ne teille mahdollisimman pian!

 Love, Emmi