NUMBER ONE

Täällä taas kirjoittelemassa, tällä kertaa tosin vähän erilaisen blogin muodossa. Kyseessä siis on vaihtariblogi, enkä meinaa sitä itsekään uskoa. Olen siis Rotary vaihtari vuosimallia 2014-2015. Oon lähdössä Meksikoon viettämään toivottavasti ikimuistoisinta vuottani 20. heinäkuuta.

En edes ole varma mistä tämä kaikki lähti, mutta monta vuotta olen jo toivonut pääseväni kielimatkalle johonkin hienoon maahan,saamaan upeita kokemuksia ja parantamaan kielitaitojani. Olin aina ollut varma tulevaisuuteni suunnitelmistani, kunnes ajatukseni muuttuivat kesällä 2013.
 Kymmenen vuotta elämäni pyöri ainoastaan pesäpallon ympärillä ja en tiedä miksi, mutta tällöin tiesin haluavani muutakin elämältäni kuin pesäpalloa, vaikka laji sydämmessäni aina pysyykin. Erilaiset ajatukset pyörivät päässäni ja tiesin haluavani oppia kieliä ja sitä kautta avaisin erilaisia, upeita mahdollisuuksia elämälleni. Syksyllä lukion alkaessa kouluumme tuli vaihtareita ja aloin miettimään kuinka upea kokemus vaihtovuosi olisikaan. Ja tässä sitä nyt ollaan. Useiden paperisotien, miljoonien puhelujen, muutamien haastattelujen ja tiedostelujen jälkeen kirjoitan nyt tätä tekstiä tiedostaen samalla, että tulevan vuoden tulen viettämään Meksikossa, ihmisten kanssa joista minulla ei ole pienintäkään aavistusta.

Kelataan nyt noin kuukausi ajassa taaksepäin. Istun Äitini, tätini ja kaverini Immin kanssa syömässä Daddy's dinerissä ja selaan samalla whatsapp ryhmää,johon kuuluu Rotaryvaihtareita ympäri Suomen. Sinä päivänä jo moni oli sanut tietää kohdemaansa ja koko ajan joku uusi sai tietää maansa. Olin varma etten saa tietää vielä, koska paperini olivat lähteneet huomattavasti myöhemmin kun muiden, mutta olin tosi iloinen muiden puolesta! En tiennyt tuolla hetkellä, että sähköpostini roskapostissa oli koko ajan ollut tieto Meksikosta. Kun pääsin kotiin avasin sähköpostini ihan vain varmuuden vuoksi. Huomasin saaneeni viestiä ja avasin sen kädet täristen. Luin viestin, jossa luki, että olisin lähdössä muiden Meksikoon lähtevien kanssa 20.7 kohti Mexico Cityä. En edes muista mitä tuolloin ajattelin, mutta kädet täristen soitin äidilleni ja juoksi rappuset alas kestomaan iskälleni uutisen. Itkin ja nauroin yhtäaikaa. Ensimmäistä kertaa tuntui, että olen ihan oikeasti lähdössä...

Eilen tapahtui taas, facebookissa saimme kirjeenvaihtajaltamme viestin, jossa oli jokaiselle kerrottu piiri, johon paperit olivat lähetetty. Omat paperini oltiin lähetetty piiriin 4170, johon kuuluua ainakin pääkaupunki Mexico City. En tiedä alueesta kuitenkaan kauheasti, mutta sisämaata ja lämmintä ainakin tällä hetkellä reippaasti yli 20 astetta.

D1470 on siis piiri, johon paperini on lähtenyt, huiiii !

Sain tämän blogin juuri valmiiksi, joten ulkoasu on vielä pahasti kesken. Älkää välittäkö !

Tähän väliin nyt ei kuitenkaan muuta, palaillaan asiaan mahdollisimman pian (:

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11834175/?claim=ryj6jebx9gh">
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla </a>

Love, Emmi