hmmm

Mun oli ihan pakko tulla teille avutumaan tänne, oikeestaan ilman mitää suurempaa syytä.
Lähtöön jäljellä 100 päivää ? Ei, ei  sata vaan 70, miten tää voi olla edes mahdollista. Just äsken se oli vielä 150 ?
Tää aika menee ihan huimaa vauhtia ja toisaalta mua pelottaa tällä hetkellä yhtä paljon kuin olen asiasta innoissanikin.
 Tuntuu, etten millään ehdi tehdä asioita ajoissa valmiiksi, ja ekaa kertaa mun elämän aikana stressaan jostain ihan oikeasti ...
 Mulla tuntuu olevan asiat täälä niin hyvin, että lähteminen jo niinkin pian tuntuu haikealta. Juuri tätäkin tekstiä kirjoittaessa juttelen mun parhaan kaverin kanssa ja itken, koska mulla tulee olemaan niin kova ikävä mun tytsyä ): Koulun loppuunkin on jäljellä viikonloput mukaan lukien 19. Sekin tuntuu käsittämättömältä, koska just vasta lukio alkas ja olin ihan hukas uuden koulun kanssa ja nyt vietän viimeisiä päiviä vuoteen siinä rakennuksessa.

Vaihtareiden elämänhän sanotaankin olevan kuin vuoristorataa. Tunteet saatta heitellä niin onnellisesta niin epätoivoiseki päivin ja jopa tuntien sisällä. Vaikka mun vaihtovuosi ei edes ole vielä alkanut, oon kokenut tätä jo täälä Suomessa.
 Tarkasta sähköpostia tunnin välein ja odottelen malttamattomana sijoitustietoja, en varmaan ikinä ole odottanut mitään näin kovasti kuin sitä tietoa, missä tulen ensivuoteni viettämään, kai se on ihan ymmärrettävää :D Samaan aikaan saatan miettiä miks oon lähdössä, mullahan on täälä maailman parhaat kaverit ja muutenkin asiat rullaa hyvään malliin joka osalta ! Sitten taas samalla ajattelen kuinka mun elämän upein vuosi on tulossa ja mietin tunnetta kun astun lentokoneeseen muiden ihanien meksikovaihtareiden kanssa ja en pysty olla hymyilemättä ajatukselle, niin onnellinen mä tästä oon <3
  Nyt jos pystyisin, pysäyttäisin ajan hetkeksi, että voisin elää täälä mun elämää ennen lähtöä mutta tiedostaen samalla mun vaihtovuoden lähestyvän.

Enkä tarkoita ollenkaan, että katuisin tai en olisikaan innoissani vaan päinvastoin! Jännää on vain se, että tässä vaiheessa kun lähtöön on päiviä vielä useampi kymmenen, tunteet heittelevät jo laidasta laitaan ja en pysty olemaan juuri hetkeäkään ilman ajatusta Meksikosta ja siitä kuinka pian elän niin erilaista, tällä hetkellä vielä todellakin ihan tuntematonta elämää maailman toisella puolella, hullua!
Ja toisaala, tämä sama vanha odottaa mua täällä edelleen kun tulen takaisin, joten eihän "hätä oo tämän näköinen" haha!

Tän postauksen ideasta ei mulla itellänikään ole mitään tietoa, halusin vain saada ajatuksiani selviteltyä ennen kun yritän päästä nukkumaan. Kirjoittaminen auttaa aina!
 Ja nyt, hyvä yötä :*  Emmi